Less is more ~ toinen bloggaaja ilmoittautuu

Nea Henriikka ~ tutummin Nea ja vielä siitä tutummin nennu. Olen blogin toinen bloggaaja ja tarkoituksena olisi nyt esitellä itseni. Nuori naisenalku jyväskylästä, tarkemmin 16 vuotias. Opiskelen tällähetkellä lähihoitajaksi sosiaali- ja terveysalalla, opintojen toinen vuosi alkamassa. Sinkkuelämää viettelen onnellisesti. Perheeseen kuuluu isä, äiti ja pari eläintä, olen perheen ainoa lapsi ja onnellinen siitä.

Sitten asioista vähän tarkemmin. Opiskelen siis lähihoitajaksi ja se ammatti tuntuu päivä päivältä enemmän omalta. Tarkoituksena olisi kuitenkin jatkaa opiskeluita ja opiskella sairaanhoitajaksi. Luonteeltani olen aina ollut hyvin sosiaalinen ja sosiaalisuuteni vuoksen olenkin ehkä tällä alalla. Peruskoulusta asti mua on kiinnostanut ihmisen anatomia ja rakenne ja kaikki sairaudet. En voisi olla onnellisempi kun olen päässyt opiskelemaan näin ihanaa alaa.

Luonteesta mainitsinkin jo sen, että olen hyvinkin sosiaalinen, rakastan olla ihmisten kanssa ja tutustua uusiin ihmisiin. Sosiaalisuus on iso osa mun elämää ja sosiaalisuuden avulla jaksan elää. Mä olen aina tullut kaikkien ihmisten kanssa hyvin toimeen, toisaalta saan riitojakin aikaan lahjakkaasti. Mulla on ollut tapana suuttua liiankin turhista asioista, toisaalta kaikelle nauran jälkeen päin. Oon tosi omistashaluinen ihminen, kiinnyn ihmisiin helposti ja mulle tärkeistä ihmisistä olen mustasukkainen. Kuulen aika monesti siitä kuinka vaikutan henkisesti vahvalta ihmiseltä, ehkä osaksi olenkin sitä, silti olen ehkä maailman herkin ja näytän tunteeni todella helposti.

Harrastuksiin kuuluu ratsastus ja sen puitteissa mulla on tällähetkellä vain vuokrahevonen, hevoset on ollut mulle elämän henkireikä pienestä pitäen, ratsastus on kuulunut mun elämään jo 11 vuotta. Omistan myös koiran ja hamsteritytön. Eläimistä tulee varmasti mun postausten yhteydessä juttua. Valokuvauksesta on tullut myös mulle tärkeä asia, ilmaisen itseäni sillä kirjoittamisen ohessa. Ajatusten toteuttaminen kirjoittamisen muodossa on se mun juttu, mun ajatukset vain kulkeutuu hyvin paperille.

Elämässäni, tai tähän astisessa elämässäni on ollut paljon hyviä ja huonoja kokemuksia, niiden kokemuksien kanssa olen kasvanut henkisesti parina vuotena todella paljon. Nyt rupean olemaan itseni kanssa sinut. Koko elämän mulla on ollu tosi huono itsetunto, en oo hyväksyny itteäni, varsinkaan sitä että en ole pieniluinen. Nykyään mä olen kuitenkin sinut itseni kanssa ja suoraan sanottuna tykkään itsestäni, ehkä tämä on se asia mistä ja minkä takia bloggaan.